Etsi
  • Joonas Miettinen

Ystävällisyyden taito jo alakouluun

Tutustuin erääseen nykyiseen hyvään ystävääni harrastejääkiekon kautta. Aloimme viettää aikaa yhdessä. Samalla kun tutustuimme toisiimme ja aloimme tehdä yhdessä kaikkea, pistin merkille kuinka ystävällinen hän oli olemukseltaan, sanoissaan ja teoissaan. Aloin hiljalleen omaksua itselleni samanlaisia taitoja ja jos voi sanoa, asennetta. Mietin mitä hän tekee ollakseen ystävällinen vuorovaikutuksessa. Hänen äänensävynsä oli lempeä, hän kysyi asioita, hän kuunteli, käytti eleitä ja halusi minulle hyvän olon. Oli iloinen siitä jos onnistuin jossakin. Tässä on lyhyt kuvaus ystävällisyydestä. Ystävällisyyttä voi harjoitella jo päiväkodissa ja alakoulussa. Miten ystävällisyyden taitoa sitten oikein edistetään? Ystävällisyys on sekä ominaisuus, kyky, että taito. Taito kehittää kykyä, ja kyky edistää ominaisuutta. Voi myös ajatella että ystävällisyyden ominaisuus edistää kykyjä ja taitoja. Ystävällisyyden oppiminen aloitetaan jo varhaisissa vuorovaikutussuhteissa muun muassa vanhempien kautta. Roolimallit ovat olennaisia ajatusten ja myötätuntoisen mielen kehittymisessä. Jos vanhemmat, opettajat ja muut varhaisen lapsuuden kasvattajat ovat myötätuntoisia, kuuntelevat, ymmärtävät, auttavat, lohduttavat, on lapsella jo muita paremmat edellytykset tulla myötätuntoiseksi, jonka voisi sanoa olevan yksi ystävällisyyden muoto. Ystävällisyyttä edistävät sekä tunne-, tietoisuus- ja sosiaaliset taidot. "Opin tunnetaidoista, että toiselle pitää antaa huomiota. Esim. huomasin jalkapallopelissä toisen oppilaan itkevän. Menin kysymään miksi hän itki. Hän jäi ilmeisesti aina ilman syöttöjä. Kysyin toiselta oppilaalta pääseekö hän mukaan peliin. Sovittiin että pääsee. Huomasin sitten, että hän oli yhtäkkiä iloinen"


- Poika 9v Erinäisiä ystävällisyyden taitoja ovat: *Auttaminen (auttamisen ilo)

*Hyvän mielen saaminen toiselle *Myötätuntoisten sanojen valitseminen *Ymmärtämisen taito *Kuulemisen taito *Kokemuksen jakaminen *Yhdessä toimiminen *Rohkaisu, kannustus




Erilaisia ystävyyden taidon osa-alueita joita voi harjoitella yhdessä esimerkiksi näytelmien avulla ovat:

*Äänensävy (Puhunko myötämielisellä äänellä, vaimennanko ääntä tiettyjen sanojen kohdalla, jotta ne eivät loukkaisi tai satuttaisi)
*Kehon asento (Olenko sulkeutunut vai avoin, miten esimeriksi istun, ja kuinka hartiani ja käteni ovat)
*Ilme (Jaksanko hymyillä tai näytänkö omat tunteeni ilmeillä)
*Eleet (Levitänkö esimerkiksi käteni jos en ymmärrä, tervehdinkö kädenheilautuksella tavattaessa)
*Sanat (Jotka valitsen riittävän harkitusti)
*Tavoite (Mitä hyvää haluan tai tahdon tehdä ystävälle)
*Teot (Millaisia ystävällisyyden tekoja, esimerkiksi lahjan antaminen voi tehdä)

Yksi pieni oivallus tuli myös sanasta puskurointi. Huomasin, että vuorovaikutustilanteissa tulisi ensiksi ikään kuin tunnustella tunteiden maastoa. Aloittaa oma puheenvuoro niin sanotulla puskuroinnilla. Tämä tarkoittaa sitä, että sovittaa sanat, äänensävyn ja eleet yms. ikään kuin pehmentämään yhteisymmärryksen mahdollista muuria. Voit esimerkiksi kysyä ystävältä tai työkaverilta miten hän voi ja sitten mennä itse asiaan, jos haluat jakaa vaikka työhuolia tai muuta vastaavaa. Tätä taitoa voi jakaa jo pienille oppilaille. Kiitos kun luit blogin! Jos sosiaaliset taidot kiinnostavat suosittelen tilaamaan sivulta saatavan Kognitiivisten ja sosioemotionaalisten taitojen kirjan!




372 katselukertaa0 kommenttia