Istuin psykologiharjoitteljan vastaanotolla. Minulla oli tuolloin ikää n. 23 -vuotta. Harjoittelija kysyi minulta heti ensimmäiseksi kysymyksen: Miltä sinusta tuntuu? En ollut kuullut tuota kysymystä koko elämäni aikana. Vaikka se oli hyvin ilmeinen, yksinkertainen kysymys, se muutti elämäni. Tajusin vasta tuolloin, että minulla on tunteet, sisäinen maailma jota ymmärtää ja tutkia. On kuitenkin niin, että tunteiden tunnistamattomuuden takia, olin joutunut moniin vaikeuksiin ja elämä olisi ollut paljon helpompaa, jos tunteet olisi tiedostanut. No parempi myöhään, kun ei milloinkaan. Halusin viedä tunnetaidot kouluun.
Monena aamuna olen pyytänyt oppilaita ottamaan tunnekortit esille. He ovat laittaneet pulpetilleen kortit, jolta heistä tuntuu. Näin he saavat helposti ilmaistua tunteet. Heille tulee olo, että heitä kuunnellaan ja heidät huomioidaan. Konkreettisia keinoja on muun muassa tunnehahmon laittaminen luokan seinälle. Tähän hahmoon oppilaat voivat käydä laittamassa nastoilla kiinni tunnekortit, niihin kohtaan joissa tunne tuntuu. Omat entiset oppilaat olivat riemulla välitunnin jälkeen laittamassa kortteja. Samalla he huomasivat miltä toisista tuntuu.
"Yksi oppilas kertoi että oli mennyt lohduttamaan tönäissyttä poikaa. Hän sanoi, että kaikki järjestyy ja menee hyvin (sosiaalinen taito: lohduttaminen) ja että laske kymmeneen, (tunteiden sääteleminen – tunteessa auttaminen) se auttaa."
-Opettajan päiväkirjastani Samalla kun oppilaat tiedostavat omat tunteensa, he alkavat huomaamaan niitä myös toisissa. Yhdessä sosiaalisten taitojen ja tietoisuustaitojen kanssa tämä huomioiminen syvenee ja luokkaan alkaa hiljalleen muotoutua myötätuntoinen toimintakulttuuri. Oppilaat ikään kuin kiitokseksi kuulluksi ja nähdyksi tulemista, alkavat huomioida toisia. Kyselin heiltä myös usein aamulla tai päivällä ennen tunnin alkua, mitä he tarvitsevat tai haluavat. Sen jälkeisellä välitunnilla näinkin heidän pitävän ovea auki toisille.
"Oppilas oli jättänyt lapun pöydälle: ”Olen siivonnut luokan tuolit paikalleen, koska ne olivat sekaisin.”"
-Opettajan päiväkirjastani
Millaisia konkreettisia asioita sitten tein, jotta sain oppilaat myötätuntoiseksi? Tärkeimpiä asioita oli tämän tunnetaitomallin opettaminen.
Yksi tärkeimmistä harjoituksista oli myös näytelmän tekeminen. Siinä oppilaat näyttelivät esimerkiksi kiusatuksi tulemisen tilanteen, tai vaikkapa kaverin pyytämistä leikkiin.
"Koko luokka on vastassa seisten. He tervehtivät yhteen ääneen. Kysyin miksi, yksi oppilas sanoo, että halusivat opettajalle hyvän mielen (empatia-sympatia).
-Opettajan päiväkirjastani
Lisäksi opetin heitä tiedostamaan syvemmin itseään, kuuntelemaan itseään tietoisuustaitoharjoitusten avulla.
"Opin tunnetaidoista, että toiselle pitää antaa huomiota. Esim. huomasin jalkapallopelissä toisen oppilaan itkevän. Menin kysymään miksi hän itki. Hän jäi ilmeisesti aina ilman syöttöjä. Kysyin toiselta oppilaalta pääseekö hän mukaan peliin. Sovittiin että pääsee. Huomasin sitten, että hän oli yhtäkkiä iloinen" - Poika 9v
Kun luot myötätuntoista toimintakulttuuria, olet tekemässä tärkeimpää työtä. Nämä oppilaat ovat tulevaisuuden toivo. Ja me kaikki haluamme, että yhteiskunta rakentuu hyväntahdoisuudessa.
Kiitos, kun luit blogin! Tilaa ihmeessä kirja: Kognitiivisten ja sosioemotionaalisten taitojen oppimisvalmennus - kirja yllä olevasta valikosta. Tehdään yhdessä hyvää!
Comments