Tunnetaitojen opettaminen on helppoa, kun sen yksinkertaistaa toimivaan malliin. Yllä oleva kuva on sanalla sanoen kätevä opettaa jo pienillekin lapsille. Tässä blogissa käydään lyhyesti kunkin vaiheen esittely läpi.
1) Tunnista
"Tunteiden säätelyn mestareita."
- Kerran kun halusin mennä pihalle ja olin vihainen, niin laitoin silmät kiinni ja laskin kymmeneen ja hengitin syvään ja minusta tuli iloinen ja vihan tunne lähti pois. Kerran kun olin vihainen ja olin pihalla, teki mieli lyödä kaveria, niin säätelin voimaa nyrkistä ja jätin lyömättä. Sitten tuntui paremmalta ja olin iloinen.
-Poika 9v
Kun oppilas kohtaa tilanteen, jossa hänessä viriää tunne, hänen tulisi ensimmäiseksi paikallistaa tuo tunne kehoon. Tunteilla on aina jokin fysiologinen vastine. Kun tunteen paikallistaa kehoon, välttyy joutumasta sen luomiin mielikuviin ja tarinoihin mielen tasolla. Oppilaille tulisi kertoa, että tunteisiin (myös niiden fysiologisiin vastineisiin) tulisi suhtautua hyväksyvästi. Tämä tarkoittaa sitä, että pyrkii hyväksymään tunteen herättämät tuntemukset taistelematta niitä vastaan. Tunteen sallivuus edistää tunteet kokemista ja tunteen kokeminen parantaa tunteiden käsittelyn prosessia. Kun tunne koetaan kehossa, sitä on myös omalla tavalla helpompi hallita. Minulla muistuu mieleen eräs kolmasluokkalainen oppilas, jonka kanssa harjoittelimme tunteet tunnistamissa kehossa. Paikallistimme tunteen tuntemukset ja väritimme ne kehokuvaan (alla). Myöhemmin oppilas sanoi, että hän tunsi konfliktitilanteessa ”voiman nyrkeissään” ja jätti sen vuoksi lyömättä toista oppilasta. Oppilas oli siis oppinut kokemaan tunteen kehossa, paikallistamaan sen ja välttämään sen toimintayllykkeen mukaan toimimisen.
2) Nimeä "Tunteen nimeäminen voi jo itsessään helpottaa oloa." - Kerran kun en osannut tunnistaa tunnetta, niin minä keksin, että voisin muistella tunnetta, Kun muistin sen, niin minulle tuli iloinen tunne. Myöhemmin tuntui kyllästyneeltä, niin rauhoitun laskemalla 10:neen ja hengitin syvään. Seuraavana päivänä olin iloinen. Sitten kun kukaan ei voinut tulla pihalle, niin sitten tuli surullinen tunne. Sen jälkeen keksin että voisin mennä pyöräilemään, niin tuli iloinen tunne, kun tulin kotiin niin olin todella väsynyt. -Poika 9v
Kun tunne viriää kehossa, tunnistamisen jälkeen tai sen aikana on tärkeää antaa tunteelle ja tuntemuksille jokin nimitys. Kun tunteelle antaa nimen, sitä on helpompi käsitellä ja katsoa ikään kuin etäältä. Harjoittelemme tunteen nimeämistä oppilaiden kanssa lähes päivittäin tunnekorttien avulla. Esimerkiksi aamulla ennen tunnin aloitusta pyydän oppilaita ottamaan tunnekortit (niissä on tunteiden ilmekuva ja nimi) pulpetista ja asettamaan pulpetille sen kortin mikä on päällimmäinen tunne/tunteet. Tunteen nimeäminen itsessä auttaa lopulta myös ymmärtämään tunteita toisissa. Kun harjoittelimme tunteiden nimeämistä oppilaiden kanssa, sain myös kuulla eräältä oppilaan vanhemmalta, että hänen lapsensa oli alkanut sanoittamaan tunteita myös kotona. Tunteiden nimeäminen on tärkeää myös siksi, että oppilas pääsisi käsiksi ensisijaisiin tunteisiin. Monesti esimerkiksi vihan takana voi olla surua tai pelkoa. Toisin sanoen jos oppilas oppii nimeämään tunteita jo niiden varhaisessa vaiheessa, edistää se oppilaiden toivottua käytöstä ja helpottaa vuorovaikutusta opettajan kanssa, koska oppilaan kanssa voi keskustella suoraan siitä tunteesta joka on todellisuudessa käytöksen takana.
3) Säätele "Tunteen tunnistaminen kehossa, sekä mielikuvaharjoitukset ovat osa tunnetaitavuutta." - Kerran kun en osannut tunnistaa tunnettani, minä menin huoneeseeni sängylle makaamaan ja mietin mikä tunne minulla oli ja missä se tuntui. Sitten tunnistin vihaisen tunteen ja se tuntui jaloissa ja käsissä. Sitten minä mietin mitä voisin keksiä, että minä saisin iloisen tunteen. Sitten keksin, että voisin laskea hitaasti 10:neen ja hengitin syvään ja mietin iloisia asioita ja sitten sain iloisen tunteen, ja olin iloinen. -Poika 10v
Turvallisen kiintymyssuhteen on esitetty olevan yhteydessä tunteiden säätelytaitojen kehittymiseen lapsilla. Kun lapsi joutuu tunnekuohun valtaan ja aikuinen vastaa tuohon hätään tyynnyttämällä lapsen kuohuvat tunteet, lapsi oppii sisäistämään kokemuksen siitä, että hän voi hallita tunteitaan ja säädellä niitä. Jos taas lapsen kuohuviin tunteisiin ei vastata tai niistä jopa rangaistaan, lapsi oppii piilottamaan, kieltämään ja kontrolloimaan tunteita, tai hänen tunteidensa säätely estyy kokonaan. Tällä on kauaskantoisia seurauksia lapsen tulevaisuuteen. Aikuinen on kuin kallio, jota vasten myrskyävät aallot saavat lyödä ja kuohua. Lopulta meri tyyntyy. Aikuinen on siis ensisijainen lapsen tunteiden säätelyn tuki.
Lapsi tarvitsee kuitenkin myös itsenäisiä tunteiden säätelykeinoja, sillä vanhemmat, opettajat tai ohjaajat eivät ole aina paikalla tukemassa lapsen itsesäätelyä.
Säätely tarkoittaa sympaattisen ja parasympaattisen hermoston säätelyä. Kun mantelitumake saa aisteiltamme uhkaärsykkeen, se hälyttää koko aivoja toimintaan. Aivot lähettävät käskynsä erittää adrenaliinia ja kortisolia stressaavassa tilanteessa ja aktivoivat täten sympaattisen hermoston toimintaa kiihdyttäen sydämen lyöntitiheyttä ja pakkaamalla verta suuriin lihaksiin. Kun tätä toimintaa oppii säätelemään, voi ikään kuin hallita prosessia vastavuoroisesti toiseen tai haluttuun suuntaan. Lapset, jotka kykenevät säätelemään omaa tunnekäyttäytymistään tahdonalaisesti halliten, kykenevät taitavampaan sosiaaliseen kanssakäymiseen. Säätelykeinoja ovat muun muassa syvähengitys, huomion kiinnittäminen ympäristöön, mielikuvien luominen ja sosiaalinen yhteys.
4) Ymmärrä
- Opin tunnetaidoista, että toiselle pitää antaa huomiota. Esim. huomasin jalkapallopelissä toisen oppilaan itkevän. Menin kysymään miksi hän itki. Hän jäi ilmeisesti aina ilman syöttöjä. Kysyin toiselta oppilaalta pääseekö hän mukaan peliin. Sovittiin että pääsee. Huomasin sitten, että hän oli yhtäkkiä iloinen - Poika 9v
Tunteen ymmärtäminen ei ole aina helppoa. Sitä voi kuitenkin opetella ja havainnoissaan tulla aina tarkemmaksi. Tunteen ymmärtäminen on tärkeää jo pelkästään sen takia, että omaa käyttäytymistään voi muuttaa. Tunteen ymmärtäminen on tietoisuutta siitä: A) Mikä ärsyke laukaisi tunteen? B) Mitä se (tunne) yllyttää tekemään? C) Mihin tai keneen se kohdistuu? D) Mikä viesti tunteella on?
+ Voiko tunteen (tilanteen) tulkita eri tavalla?
Käyn luokassa usein esimerkiksi riidan tai konfliktin jälkeen interventiona keskusteluja tilanteessa heränneistä tunteista. Kysyn konfliktissa olleilta oppilailta mitä tunteita he kokivat. Kysyn heiltä säätelivätkö he tunteita ja lopulta pyrin auttamaan heitä lisäämään tietoisuutta tunteista, jotka mahdollisesti johtivat käyttäytymisen, joka taas johti konfliktiin. Mitä toinen sanoi, teki, mikä siis laukaisi tunteen? Mitä se tunne yllytti tekemään? Yllyttikö se tönäisemään, sanomaan ilkeästi vai jotain muuta? Keneen tunne kohdistui? Tuliko suutuspäissään sanottua ilkeästi myös jollekin toiselle, joka ei kuulunut alun perin riitatilanteeseen? Entä mitähän tunne yritti kertoa? Keskustelemme siitä pysähtyivätkö oppilaat huomaamaan tunteen viestiä. Tärkeää on myös ymmärtää, että usein tulkinta voi olla väärä. Siksi on hyvä opettaa oppilaille muodostamaan monta eri tulkintaa tilanteesta. Ehkä kaveri ei sanonutkaan tarkoituksella loukata, vaan ei osannut vain ilmaista asiaa rakentavasti.
5) Hallitse
Viidennessä vaiheessa tunteiden käsittelyssä otetaan tunne haltuun. Oikeastaan kaikki edelliset vaiheet liittyvät tunteen hallitsemiseen ja hallitsemisella tarkoitetaan käyttäytymisen hallitsemista. Vaiheiden ei tarvitse mennä välttämättä järjestyksessä ja varsinkin tunteen viriämisen hetkellä henkilö voi siirtyä vaiheiden välillä tai aloittaa jostakin myöhemmästä vaiheesta. Viidennessä vaiheessa oppilaan tulisi miettiä:
A) Miten ilmaisen tunteen rakentavasti?
B) Mitä aiotusta teosta voi seurata?
Muistan erään tapauksen luokaltani, jossa oppilas kertoi suuttuneen kotona. Hän oli heittämäisillään kaukosäädintä televisioon, mutta juuri ennen tekoa tuli miettineeksi mitä teosta voisi seurata. Vanhemmat voisivat suuttua, televisio voisi mennä rikki. Niinpä hän jätti teon tekemättä. Tämä on hyvä ja oivallinen esimerkki siitä miten tunteet saadaan hallintaan arvioimalla rationaalisesti tekojen seurauksia. Tunteiden hallinta on niin ikään tekojen hallintaan. Mutta varsinkin tunnekaappauksen aikana on usein lähestulkoon mahdotonta arvioida tekojensa seurauksia varsinkin mitä pienemmästä oppilaasta on kyse. Siksi tunnetta tulisi säädellä vaiheen kolme (säätele) mukaisesti heti kun huomaa tunteen viriävän kehossa. Jos tunne pääsee kasvamaan liian isoksi, voi oppilaita opettaa minuutin varoaikaan. Tämän minuutin aikana oppilaan maltettava odottaa, että tunne menee ohi ja vasta sitten toimittava. On vältettävä sanomasta mitään, tekemästä mitään. Ainoastaan pyrittävä rauhoittumaan ja etsittävä joku paikka, jossa rauhoittua, jos se on mahdollista. No, helpommin sanottu kuin tehty. Tässä tunnetaitojen ydinmalli lyhyesti.
Kiitos, kun luit tekstin!
___________
Löydät tunnetaitojen ydinmallin, sekä paljon muuta sosioemotionaalisista taidoista kokonaisuudessaan Kognitiivisten ja sosioemotionaalisten taitojen oppimisvalmennus kirjasta.